18.12

Turun ikinuoret

Viime sunnuntaina projektimme huipentui Heimon päivän tapahtumaan Kiasmassa!

Tuntui mahtavalta vihdoin päästä näkemään mitä kaikkea saatiin aikaiseksi. Arto ja mä perustettiin School of Activism -yhdistys, jotta voitaisiin panostaa sosiaalisten tapahtumien järjestämiseen. Arto tulee mainosmaailmasta, mä olen kuvataiteilija. Yhteisöllisyys on meille kummallekin tärkeää ja ollaan valmiita laittamaan kortemme kekoon oman kaupunkiympäristömme hyväksi. Arto häärää ympäri stadia, mä Punavuoressa lähinnä Punajuuri Block Partyn yleissäätäjänä. (Henkilökohtasesti rakastan erityisesti katujen sulkemista jalankulkijoiden käyttöön bussien ja ratikoiden hallitsemassa viiskulmassa!)

Helsinki on onneksi muuttumassa parempaan suuntaan kaupunkiaktivismin saralla. Punajuuri oli pakko alottaa 2010, koska silloin tuntui, ettei stadissa tapahtunut MITÄÄN! Oli heitettävä se lumipallo alas Pursimiehenkatua siinä toivossa, että se kasvaisi valtavaksi ja samalla talloisi alleen masentavan passiivisuuden. Että jos koittas näyttää esimerkkiä siitä miten tavis voi ainaskin yrittää tehdä jotain kivaa oman naapurustonsa hyväksi. Se muuten toimi! Kallio alotti oman korttelijuhlansa 2011 ja Töölö 2012. Nythän meillä on ravintolapäivä, Torikorttelimeiningit ja vaikka mitä! 

Nuorten hyvinvointi on aina kiinnostanut. Aloin opettaa kuvista Kulosaaren yhteiskoulussa niin beibifeissinä, että koulun rehtori ei yleensä erottanut mua seiskaluokkalaisista.. Nuorilla on erityislaatuisia ideoita, niinkuin myös taiteilijoilla.

Ajatus Heimosta syntyi viime vuonna yhdessä SOA:n ja Kiasman kanssa. Haluttiin antaa nuorille mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Saatiin rahotus Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Kiitos Paavo! Useita kuukausia meni sisältöjä ja muotoa ideoidessa ja hioessa. Keväällä julkistettiin avoin haku. Meitä kiinnosti kovasti selvittää, minkälaisia aktivisteja muualta Suomesta löytyisi, joten oli erittäin tärkeetä, että Heimo toimisi valtakunnallisesti. Samalla kun nuoret saivat ilmiantaa epäkohtia tai hienouksia omista asuinympäristöistään, kierrettiin tapaamassa tyyppejä eri puolilla maata. Yhteydenottoja tuli laidasta laitaan ja me kuratoitiin työpareiksi eri alojen taiteilijoita eri puolilta Suomea.

Nykytaide on vieläkin monen mielestä pelottavaa ehkä siksi että on vaikea lokeroida vaikka sosiaalisia projekteja, joissa prosessi on tärkein. Musta oli merkityksellistä pyrkiä poistamaan nykytaiteen ennakkoluuloja tuomalla tekijät suoraan tulevan taideyleisön luo.

24 -vuotiaalla Jessulla oli superidis! Hän halusi toteuttaa nuorten projektin yhdessä ikäihmisten kanssa. Jessun mielestä nuorilla on paljon opittavaa näiltä arjen supersankareilta, jotka on selviytyneet monista vastoinkäymisistä pitkän elämänsä aikana. Tartuin oitis haasteeseen ja aloin rampata Turussa syyskuusta lähtien. Tutustuttiin Jessun kanssa eri palvelukoiteihin ja ihmisiin, jotka työskentelivät vanhusten parissa. Anna Pylkkänen ProudAgesta toimi mun erikoisneuvonantajana (kiitos!) Anna ilmiantoi onneksemme mm. Turun kultuurikoordinaattorin Olli Hirvosen, Kotikunnaan Satu Järvenpään sekä Ruusukorttelin Erja Armion . Vastaanotto oli innokas ja Jessun kiinnostus ikäihmisiin otettiin kiitollisena vastaan. Kotikunnaan ja Ruusukorttelin kautta muodostui vähitellen ryhmä, joiden kanssa aloimme viettää aikaa: Aili, Esko, Aito, Kirsti ja Antti. Jessun hurmaava vuoden vanha tytär Nuppu rakasti uusia kavereitaan ja tunne oli kyllä ehdottomasti molemminpuolinen <3

 IMG_0836

IMG_0629

IMG_0828

Nuorten ryhmässä syntyi idea musavideosta, johon tehtäisiin biisi ja jonka sanotukset perustuisivat vanhuksilta kerättyyn perimätietoon ja elämänohjeisiin. Näin heidän sanomansa saisi helposti kiertoon ja mahdollisimman monen nuoren näkyville. Jessun kaveri Niina on onneksi muusikko.. phew.. Niina piti meille pari levyraatia omista biisipohjistaan. Vaikka olikin toivottu Olavi Virran ja Annikki Tähden kaltaista meininkiä, tykästyivät kaikki heti ensikuulemalta rytmikkääseen melodiaan, jonka työnimi oli Man’darin. Aksu inspiroitui vertaaamaan sitä hyppyfoxiin. Me nuoremmat epäiltiin onko moista tyylilajia muka olemassakaan, mutta todisteeksi se vei mut tanssin pyörteisiin huikkaamalla että “Poimikaa sitten ylös, jos kaadun!”

Saman tien alotettiin kuvaukset. Oli kaikenmoisia koreografioita, eikä voimia säästelty, vaikka koitinkin vikistä, että älkää vaan rasittako itteenne! Ailin spesialitee oli sellanen rokkikyykky ja ukot kippas Kirstin välillä pyörivän rollaattorin kyytiin. 

Niina ja sen kaverit Robi ja Miika työsti biisin valmiiksi ja niin syntyi meidän video: Yksin ei pärjää kukaan.

Mua oli alusta asti mietityttänyt, miten saataisiin sellaiset kotona asujat osalliseksi Heimoa. Osallistuminen yhteisöllisiin tapahtumiin ei oo kaikille ikäihmisille mahdollista. Ajattelin, että jos ne ei tule vuoren luo, niin viedään vuori niiden luo.. vai öö.. miten se menikään? Muistaminen on erityisen tärkeetä nyt joulun alla. Suomessa on paljon yksinäisyyttä.

Sitten muistin, että mun hyvä opekaveri Inka sieltä Kulosaaren yhteiskoulusta on ryhtynyt käymään vanhainkodissa vapaaehtosten oppilaiden kanssa. Näille skideille homma on siis jo tuttu juttu, joten oli helppo esittää asia parille seiskaluokalle. Tehtävänä oli siis kirjoittaa joulutervehdys tuntemattomalle vanhukselle. Toivoin oppilaiden samalla kuvittelevan miltä tuntuisi, jos itsellä ei olisi perhettä tai ystäviä, joiden kanssa viettää joulua. Lopputulos oli ällistyttävän hieno! Kotikunnaan Satu otti kirjeet ilosta hihkuen vastaan, kuten myös kirjeiden vastaanottajat. Seiskaluokkalainen Lotta kavereineen sai vastauskirjeen Ulla-mummulta jo heti seuraavana päivänä. Se luettiin ääneen luokassa ja näin pääsi hyvä taas kiertoon! Taidan tehdä tästä jokavuotisen tradition!

kirje_1

kirje_6

kirje_7

Kello on 02 aamuyöstä ja istun vielä mun työhuoneella Punavuoressa. Kone ruksuttaa dokumentaatiovideota huomiseksi. Oon nauranut useamman kerran ääneen viettäessäni aikaa näiden huipputyyppien kanssa tässä editoidessa. Monta hauskaa juttua (ja hurjaakin ;) on tilanpuutteen takia jäänyt pois.. Olipahan antoisa syksy. Sain tutustua uuteen kaupunkiin, sen asukkaisiin ja hei, turkulaisvitseihinkin! 

Positiviinen muutos ihmisten arjessa on helposti saavutettavissa kun vaan muistetaan silloin tällöin pysähtyä ja antaa toisillemme aikaa. Miten sä voisit ilahduttaa tuntematonta?

 Suurkiitokset ja lämmintä joulua!

Jessulle & Nupulle, Niinalle, Robille, Miikalle, Ailille, Eskolle, Aitolle, Kirstille & Antille, Annalle, Erjalle ja Satulle, Inkalle ja Kuliksen seiskoille!

 

Heta & Heimolaiset

 

Linkit

http://www.schoolofactivism.com

http://www.proudage.fi/etusivu

http://www.turku.fi/Public/Default.aspx?contentid=112314

http://www.kotikunnas.fi

Kommentoi

  • (ei julkaista)